Aurinko ja kevät, niillä on sekä hyvät että huonot puolensa.
Aloitetaan vaikka niistä hyvistä. Kun lämpötila nousee ja ulkona paistaa aurinko, kaikki on jollakin tapaa vähän paremmin. Ruoka maistuu maukkaammalta, noutokahvi vähemmän pahviselta ja vastaantulijatkin tuntuvat olevan iloisemmalla päällä kuin yleensä. Pää on kaikenlaisia ideoita ja projekteja täynnä.
Entä ne huonot puolet? Koti näyttää nuhruiselta, sisällä olemisesta tulee syyllinen olo ja neulominen alkaa maistua puulta. Lisäksi tekemättömien juttujen listaa on jotenkin vaikeampi vältellä kuin kylmillä säillä.
Niin, se lista. Se, mikä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Olohuoneeseen pitäisi ommella uudet verhot ennen kesää ja kaksi tuolia odottaa kunnostamista. Miehen yöhousut odottavat edelleen ompelemista, samoin kuin yksi tilkkutäkin raakile, Aku Ankan taskukirjoille ei vieläkään ole omaa hyllyä ja hääkuvat… Menimme naimisiin vuonna 2008, olisikohan jo aika saada kuvat teetettyä? Makuuhuoneen listat ovat laittamatta ja oikeastaan koko makuuhuoneen lattia pitäisi hioa ja maalata ensiksi.
Puuh.
Kaiken lisäksi mitä valoisampaa on, sitä vähemmän saan aikaiseksi. Toiset saavat valosta energiaa, minä olen kuin kissa ja lähes nukahdan kun ensimmäinen auringonsäde osuu minuun. Ei liene normaalia, että neljän jälkeen töistä lähtiessä ensimmäinen ajatus on, että kohta pääsee nukkumaan. Eikä ehkä sekään, että sama ajatus on mielessä niin nukkumaan mennessä kuin herätessäkin. En muista milloin olisin tuntenut oloni levänneeksi.
Kevätväsymys tai jokin vastaava tämä varmaankin on. Pitäisi jostakin nipistää vähän aikaa itselle ja levähtää hieman. Tänään alkava lastenleiri tuleekin siis erittäin oivalliseen saumaan…
Jaa niin, käväisin muuten Tukholmassakin pitkästä aikaa. Ostokseni olivat aika maltillisia, pari keittiöliinaa ja hajuvesi. Keittiöliinoille nyt ei muuten olisi ollut tarvetta, mutta toisessa oli tähtiä ja toisessa vaaleanpunaista raitaa. Joskus ne riittävät perusteluksi, tähdet ja vaaleanpunainen siis.
Niin ja tietysti ostin niitä iänikuisia Laduréen macaronejakin, itselle ja siskolle. Siskon tulivatkin tarpeeseen, siellä kun on nyt vaihteeksi podettu flunssaa. Itselleni ostin niitä vähän niin kuin oppimateriaaliksi, sillä ajattelin vihdoin ja viimein opetella onnistuneiden macaronien salat. Tähän asti käyttämälläni reseptillä kun saan joko viimeisen päälle täydellisiä tai surullisen surkeita floppeja aikaiseksi, tein sitten mitä tahansa…
Ja olivathan ne kovin söpöjä, piristivät päivää.
Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.