Huomenna suuntaan jo totuttuun tapaan hiihtolomaleiriä kohti – pienessä flunssassa edelleen, mutta koko ajan parempivointisena. Laukku pitäisi vielä pakata ja muistiinpanot tuplatsekata, mutta muuten alan olla jo hyvässä leirivireessä. Jee!
Koskapa ajattelin pitkästä aikaa tehdä vähän erilaisen postauksen, koostin pienen leiritärppilistan. Näitä ilmankin leirin kuin leirin lusii kyllä läpi ihan hyvin, mutta itse olen kantapään kautta oppinut varustautumaan myös näillä lisävarusteilla.
1. Avainkaulanauha
Koska avainta tarvitsee todennäköisesti aina ja kaikkialla eikä sitä parane hukata, kannattaa sitä roikottaa kaulassa koko leirin ajan. Sen lisäksi avain kaulassa näyttää heti katu-uskottavammalta auktoriteettihahmolta, jota joku saattaa ehkä erehdyksessä jopa totella.
Aiemmin käyttämäni mainoskaulanauhan korvaajaksi solmeilin vahatusta puuvillanauhasta ja puuhelmistä itselleni värikkään uuden roikottimen. Tämä on minusta kyllä tekstinauhaa kivempi, mutta ehkä ei yhtä… uskottava?
2. Kudin
Jokin käsityö on oikein sopiva harhautus esimerkiksi silloin kun nuorten ryhmiä on tarpeen mennä hieman salakuuntelemaan, muttei halua häiritä keskustelua. Näistä tulee sukat.
3. Säestykselliset nuotit
Vaikkei olisikaan mikään virallinen leirimuusikko, jos osaa soittaa pari sointua joutuu pääsee todennäköisesti säestämään ainakin kerran. Siitä syystä kannattaa varautua omilla nuoteilla, silloin välttyy lonkalta kehiteltyjen sävelteosten esittämiseltä. Mikäli nuotit puuttuvat ilmenee säestystarve mitä todennäköisimmin juuri vierailupäivänä. Silloin on kivaa (eli ei).
4. Termosmuki (ja karkkia)
Varsinkin näin kolmenkympin jälkeen kahvi on todellinen ystävä silloin kun täytyy toimia jotakuinkin järkevästi karmealla univajeella. Mitä todennäköisimmin kahvia saa vain ruokalasta ja silloin sen kuljettelu muualle on vähän ikävämpää. Termarimukissa kahvi säilyy lämpimänä vaikka luokkaan asti. Omani on Sagaformin keraaminen muki, ei siis oikeastaan mikään kovinkaan kätevä matkamalli, mutta toimii paremman puutteessa.
Karkkiakin toki pitää vähän olla, varustaudun yleensä pienellä määrällä suklaata ja yhdellä salmiakkipussilla (leffailtaa varten).
5. Langaton nettiyhteys
Vaikka leiripaikassa olisikin tarjolla ilmainen netti, se toimii todennäköisesti vain yleisissä tiloissa – jos siis toimii ollenkaan. Koska jotakin täytyy jossakin välissä kuitenkin tarkistaa netistä eikä täydessä uutispimennossakaan kannata olla, on parasta varautua jollakin mokkulahärvelillä tai nettiyhteydellä varustetulla puhelimella tai pädillä.
6. Olohaalari ja villasukkia
Olohaalari on sekä kätevä iltaohjelma-asu että yöpuku. Cooleimmat ohjaajat pukeutuvat siihen myös aamupalalle mennessään (minä en ole niin cool). Villasukat ovat myös osoittautuneet kerta toisensa jälkeen tarpeellisiksi, ihan kesäleireilläkin. Jottei vaikuttaisi ihan höynältä, kannattaa virallisia osuuksia (lue: vierailupäivää) varten ottaa mukaan myös jotakin asiallisempaa vaatekertaa.
Ja kaiken tämän lisäksi kannattaa muistaa ne perinteiset eli reipas leirimieli, joustava pystyypystyy-jaksaajaksaa-asenne ja itselleen nauramisen taito – kaikki tulevat tarpeeseen.
Ensi viikoksi siis heippa – nähdään hiihtoloman jälkeen!
Ai niin! Kivikautinen puhelimeni vaihtui vihdoin viimein vähän älykkäämpään. Senpä johdosta minutkin löytää nykyään Instagramista niinkin omaperäisellä nimellä kuin BeyondTeaTime. Kuvavirtani noudattelee samaa linjaa kuin bloginikin (tai elämäni) eli sieltä löytyy herkkuja, lankaa ja vaaleanpunaista, mutta pääasiassa sellaista, mitä blogiin ei päädy. Tervetuloa siis seurailemaan ja vinkkailkaapa minulle myös niitä omia tunnuksianne!