En tiedä mitä se minusta oikein kertoo, mutta olen aina mielenkiinnolla lukenut ne postaukset, missä kerrotaan käsilaukkujen sisällöstä. Ja kun kerran olen niitä lukenut niin onhan se vain reilua, että itsekin sellaisen teen edes kerran.
LV:n Noe on tällä hetkellä eniten käyttämäni laukku. Se on sopivan rento malliltaan, vähän rähjäinen (niin kuin kantajansakin) ja vetää sisäänsä käsittämättömän määrän tavaraa. Siitä syystä en aina ihan edes tiedä mitä oikein kannan mukanani. Noessa ei ole sisätaskuja, se on vain tuollainen säkki ja siitä johtuen sieltä onkin erittäin kivaa etsiä kiireessä puhelinta tai avaimia…
Toisaalta säkkimäisyys on hyvä juttu, mikäli kauppakassi onkin unohtunut kotiin. Muihin käsilaukkuihini ei ihan heittämällä mahdu maitolitraa, pussillista perunoita ja jugurttitonkkaa.
Tänään kanniskelin töihin ja takaisin tällaista valikoimaa. Lompakko ja avaimet ovat aina mukana kun lähden kotoa, oli laukkua tai ei. Puhelin (joka ei ole älyä nähnytkään) ei ole minulle niin tärkeä, siitä on yleensä akkukin loppu. Yritän ilmeisesti alitajuisesti elää edelleen sitä aikaa, kun emme olleet jatkuvasti puhelimen tavoitettavissa.
Lisäksi mukana oli iPad, kalenteri (joka meneekin jo kohta vanhaksi), muistikirja, xylitolipastilleja, aurinkolasit, tarpeellisten tavaroiden pussukka (joka sisältää kaikkea päänsärkylääkkeistä hakaneuloihin) ja pari välipalaomenaa. Kuitit ja muut sälät ovat joko lompakon välilokeroissa tai jemmattuina muistikirjan lehtien väliin.
Eihän tässä paljoa ole, mutta kun näiden päälle länttää vaikkapa kameran ja solmii kiristysnarun kiinni, saa sitä kännykkää oikeasti kaivella laukun pohjalta hetkisen. Lisäksi syksyn tullen ennustan laukkuun ilmestyvän ainakin sateenvarjon, villahuivin, keskeneräisen käsityön…
Clara kulkee edelleen mukana päivittäin, tosin ei enää gradutiedostossa muistitikulla vaan avaimissa (ja toki ajatuksissa). Kääntöpuolella on tietenkin Franciscus, kuinkas muutenkaan. Erottamaton parivaljakko.
Yllättikö mikään vai oliko täysin ennalta-arvattavan tylsää?